Torsten May
| Torsten May | |
|---|---|
 Torsten May, 2019 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. lokakuuta 1969 Glauchau, Saksi, Itä-Saksa |
| Kansalaisuus | Itä-Saksa / Saksa |
| Nyrkkeilijä | |
| Pituus | 193 cm[1] |
| Painoluokka | raskassarja |
| Valmentaja |
Ulli Wegner Manfred Wolke |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 25 |
| Voitot | 22 |
| – tyrmäysvoitot | 12 |
| Tappiot | 3 |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Saksa
| |||
| Miesten nyrkkeily | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Barcelona 1992 | 81 kg | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Sydney 1991 | 81 kg | |
Torsten May (s. 9. lokakuuta 1969 Glauchau, Saksi, Itä-Saksa) on uransa lopettanut saksalainen raskaan keskisarjan nyrkkeilijä. Hän kilpaili Saksan maajoukkueessa 1990-luvun alussa. Hänen saavutuksiaan ovat Barcelonan vuoden 1992 kesäolympialaisten mestari ja maailmanmestari. Vuosina 1993–2001 hän nyrkkeili raskaansarjan ammattilaisena voittaen mm. EBU:n Euroopan mestarin vyön. Lopetettuaan nyrkkeilyuransa hän on toiminut nyrkkeilyvalmentajana.
Ura amatöörinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Torsten May on Itä-Saksan nyrkkeilykoulun kasvatti. Amatöörinä hän taisteli 155 ottelua, joista hän voitti 120. Hän hävisi Sven Ottkelle useita kertoja. Hän voitti raskaan keskisarjan maailmanmestaruuden vuoden 1991 Sydneyn MM-kisoissa, kultamitalin Barcelonan olympialaisissa vuonna 1992 ja Saksan mestaruuden. MM-kisoissa hän voitti Kuuban Orestes Solanon, välierässä Turkin Mehmet Gurgenin ja loppuottelussa Neuvostoliiton Andrei Kurniavkan.[2] Olympialaisissa kultamitali tuli voitoilla Pohjois-Korean Kim Gil-namin, Kanadan Dale Brownin, Yhdysvaltain Montell Griffinin, välierässä Puolan Wojciech Bartnikin ja loppuottelussa IVY:n ukrainalaisen Rostislav Zaulitšnin.[3] [1] Vuonna 1993 May osallistui vielä Tampereen MM-kisoihin. Tie päättyi heti ensimmäiseen otteluun niukalla pistetappiolla Puolan Bartnikille[4].
Ura ammatilaisena
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1993 May siirtyi ammattilaisleirille ja debytoi Manfred Wolken johdolla. Lehdistö kutsui häntä jo Henry Masken seuraajaksi, koska molemmat urat olivat samanlaisia.[5] Vuonna 1996 hän hävisi ensimmäistä kertaa ammattilaisuransa aikana IBF-liiton raskaansarjan maailmanmestaruusottelusta pisteillä amerikkalaiselle Adolpho Washingtonille. Seuraavana vuonna hän luopui ottelussa Stefan Angehrnia vastaan, jota hän oli hallinnut siihen asti, jotta se ei pahentaisi kasvovammaansa. Vuonna 1999 May saavutti IBF Intercontinental -mestaruuden voitolla aiemmasta vastustajastaan Washingtonista. Samana vuonna hänestä tuli myös raskaan keskisarjan Euroopan mestari voitettuaan. Vuonna 2001 toinen onnistunut EM-ottelu ukrainalaista Alexander Gurowia vastaan olisi voinut antaa hänelle uuden mahdollisuuden uuteen MM-otteluun. Sen sijaan hän hävisi teknisellä tyrmäyksellä ja lopetti sen jälkeen ammattilaisuransa.[6]
Urheilu-uran jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Torsten May on toiminut valmentajana Wilfried Sauerlandin nyrkkeilytallissa Kölnissä vuodesta 2001 ja huolehtii muun muassa veljestään Rüdiger Maysta. Hän on myös Ulli Wegenerin apuvalmentaja. Torsten May on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Torsten May Olympedia. Viitattu 2.7.2024. (englanniksi)
- ↑ 6.World Championships - Homebush State Sport Centre, Sydney, Australia - November 15-23, 1991 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 2.7.2024. (englanniksi)
- ↑ 25.Olympic Games - Barcelona, Spain - July 27 - August 9 1992 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 2.7.2024. (englanniksi)
- ↑ 7.World Championships - Tampere, Finland - May 7-16 1993 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 2.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Der Mann, der nach Henry Maske kam Sächische. 5.10.2016. Viitattu 2.7.2024. (saksaksi)
- ↑ Sieg der Vernunft Spiegel Sport. 26.4.2001. Viitattu 2.7.2024. (saksaksi)